sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Emäntä unohti oven auki...

... ja Edgar ja minä heti tajuttiin että nyt on vapaus koittanut ja sännättiin kuistille. Mutta voi itku ja hammasten kiristys; meidän entisen kuistivankilan ovi oli jostain ihan ihmeellisesti ja yllättäen ilmestynyt meidän nykyiselle kuistille. Ei koittanutkaan kauan kaivattu vapaus.

"Helkkari, sama ovi se on"

"Eikä tälläkään kertaa rakosesta mahdu"


"Tarkistin jokaisen rakosen, turhaan"


Mutta onhan se niin että ulkoilmassa päivystäminen on ihan parhautta, vaikka verkon läpikin.

"Jopas jotakin, tuolla on ihan uusi tie ja paljon kulkijoita. Kyllä me tässä saadaan aika rattoisasti kulumaan vaikka Edgaria välillä kovasti laulattaakin kun sillä on sielussa kevät ja kollius."

3 kommenttia:

  1. VOI, isäni on vankilaan laitettu, kalterien kalina on seuranaan, onneksi Edgar viihdyttää kauniilla laulullaan.
    Täällä maalla meille siskoliskon kanssa vaan hankittiin uudet kaulapannat ja taas sujuu ulkoilu pihapiirissä, joka talven myötä on kutistunut melkoisen pieneksi. Suuret kinokset meinaavat pienen Kalle-pojan vallan hukuttaa, tappajajänikset vaanii lumikukkuloiden takana ja viimeöisen sateen jäljiltä taidetaan kaikki kellua etelään sulamisvesimassojen mukana. Voisitkos isäni kalastaa sillä oviverkolla meidät ennen sitä isompaa vesialuetta?

    VastaaPoista
  2. Oravako tossa kolmannessa kuvassa on? ;)

    VastaaPoista
  3. :-DDDDDDD
    Mitä kuvia! Mitä ilmeitä! Jos verkon saisi tahdonvoimalla auki, niin se olisi auennut :-)

    VastaaPoista